Turku estonia

turku estonia

Ventspils, Latvia Ventspils, Phone: Skulte, Latvia Skulte, Phone: Klaipeda, Lithuania Klaipeda, Phone: Vaasa, Finland Vaasa, Phone: Uusikaupunki, Finland Uusikaupunki, Phone: Kemi, Finland Kemi, Phone: Pietarsaari, Finland Pietarsaari, Phone: Helsinki, Finland Helsinki, Phone: Rauma, Finland Rauma, Phone: Naantali, Finland Naantali, Phone: Hamina, Finland Hamina, Phone: Pori, Finland Pori, Phone: Kotka, Finland Kotka, Phone: Oulu, Finland Oulu, Phone: Turku, Finland Turku, Phone: Raahe, Finland Raahe, Phone: Kokkola, Finland Kokkola, Phone: Gävle, Sweden Gävle, Phone: Lulea, Sweden Lulea, Phone: Sundsvall, Sweden Sundsvall, Phone: Norrköping, Sweden Norrköping, Phone: Karlskrona, Sweden Karlskrona, Phone: Alus valmistui keväällä saksalaiselta Meyer Werftin telakalta Papenburgissa , [3] ja aloitti samana vuonna liikenteen Viking Sally -nimisenä Viking Linen väreissä Turku — Tukholma -reitillä.

Laiva vaihtoi useita kertoja omistajaa ja nimeä. Viimeiseksi, vuoden alusta alkaen, se kuului virolais - ruotsalaiselle Estline -varustamolle ja liikennöi nimellä Estonia Tallinnan ja Tukholman välillä. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan merionnettomuuksista luvun Euroopassa. Estonian autokansi oli läpiajettava. Autokansi oli jaettu kahtia keskilaipiolla pituussuunnassa.

Keulaportti oli visiirityyppinen, ja autolautan perässä oli kaksoisperäportit. Estonia on toiminut seuraavilla nimillä, varustamoilla ja reiteillä: Meyerin telakalla numerolla Liikennöinti jatkui edelleen Viking Linen alaisuudessa. Alus myytiin vuonna suomalaiselle laivanvarustamo Effoalle mutta aikarahdattiin edelleen Rederi AB Slitelle käytettäväksi Viking Linen liikenteessä. Alus nimettiin uudelleen Estoniaksi. Matkustaja-autolautta Estonia upposi Arvioitu saapumisaika Tukholmaan oli 9. Tämän vuoksi laiva kallistui aluksi noin 15 astetta ja pian sen jälkeen 30—40 astetta oikealle.

turku estonia Hän on kiivennyt katolle, sillä lautta on täynnä vettä. Voit tutustua tietosuojalausekkeeseen tästä. Kokkola, Finland Kokkola, Phone: Raksystems - Varsinais-Suomi työpaikat. Meidät pelastetaan, Taavi ajattelee.

Julkaise ansioluettelosi - Siinä kestää vain muutama sekunti. Kokoomakoneenkäyttäjä, Turku Innolink - Turku. Toimistoassistentti, tarjouslaskija - Turku Innolink - Turku. Asiakasyrityksemme valmistaa korkealaatuisia sähkönjakelujärjestelmiä ja automaatiokeskuksia rakennusteollisuuden sekä raskasteollisuuden kuten laiva-, metalli Työnsuunnittelija, Turku Innolink - Turku.

Työnsuunnittelijan tehtäviin kuuluvat koneiden ja laitteiden kunnossapidon sekä ennakkohuollon Tuotantotyöntekijä, metallituotteet, Turku Innolink - Turku. Myyjä Makuuhuoneosastolle Ikea - 4  arvostelua - Raisio Sinulla on mahdollisuus ty ö skennell ä iltaisin ja viikonloppuisin. Ikea - Raisio työpaikat Lisätietoja aiheesta Ikea. Sisäilma-asiantuntija Raksystems - Varsinais-Suomi Raksystems on vuonna perustettu rakennus- ja kiinteistöalan asiantuntijayritys.

Olemme Suomen suurin kuntotarkastusyhtiö. Olemme tehneet yli Raksystems - Varsinais-Suomi työpaikat. Sähköasentaja, Turku Innolink - Turku. Haemme asiakasyrityksellemme uusia oma-aloitteisia tuottavuuden tekijöitä Turun alueen aluehuoltoyksikköön.

Tehtävät ovat vaihtelevia sähkö Nosturiasentaja, Turku Innolink - Turku. Sadat ihmiset ovat hukkuneet, eikä kukaan vielä tiedä moniko on pelastunut.

Hän kiirehtii kotiin, ja koko ajan hän ajattelee miestään. Rekkakuski Rudolf Sibrits lähti edellisenä iltana viemään rekalla metalliromua yli Itämeren. Maarika laittaa ruokaa pojilleen, Heigolle , Veikolle ja Kaupolle.

Hän tekee samat askareet kuin kaikkina muinakin päivinä. Hän ei pysty soittamaan tiedustelusoittoja. Hän ei kerta kaikkiaan kykene ottamaan puhelinta käteensä.

Rudolfin veli hoitaa tiedustelut. Hän soittaa paikallisradioon, tuttaville, Rudolfin työkavereille, Tallinnan laivaterminaaliin. Yhä uudelleen hän pyörittää numeron, kuuntelee puhelinlinjaa, joka tuuttaa varattua. Maarika odottaa iltaan saakka. Television uutislähetyksessä kerrotaan, että merestä ei enää löydy eläviä ihmisiä.

Kylmä merivesi on jäähdyttänyt elottomiksi kaikki, jotka ovat veteen jääneet. Kun kaikkien pelastuneiden nimet luetellaan eikä Rudolf ole heidän joukossaan, Maarika ei pysty pidättämään kyyneleitä. Hän joutuu selittämään ihmetteleville pojille, ettei heidän isänsä tule kotiin.

Kuinka on mahdollista, että kerrostalon kokoinen laiva häviää mereen, Maarika miettii yhä kuukausia myöhemmin. Miten iso laiva voi upota? Miksi Rudolf oli Estonialla, vaikka hänen ei pitänyt olla, Rudolfhan vain tuurasi työkaveriaan?

Öisin pojat heräilevät, ja Maarika lohduttaa heitä. Mutta kun pienin pojista katsoo Maarikaa ja kysyy, milloin isä tulee kotiin sairaalasta, Maarika ei tiedä mitä hän sanoisi. V iikko onnettomuuden jälkeen Estlinen vuotias tilauspäällikkö Urban Lambertson palaa töihin varustamon konttoriin Tukholmassa. Hänellä on mustelmia ympäri kehoa, mutta muita ulkoisia merkkejä onnettomuudesta ei ole. Häntä ahdistaa, kun hän avaa työpaikkansa oven. Yhtiön markkinointipäällikkö ja Urbanin hyvä ystävä Thomas ei ole töissä.

Vielä laivan kannella he jakoivat yhdessä pelastusliivejä, mutta sitten Urban hyppäsi veteen ja Thomas jäi kannelle. Hetkeä aikaisemmin he olivat pohtineet karaokebaarissa matkan antia.

He olivat olleet Tallinnassa suunnittelemassa Estlinen seuraavan vuoden budjettia. Lambertsonia jännittää, kun hän astuu sisään työpaikkansa ovesta. Hän näkee tuttujen kasvojen lähestyvän käytävää pitkin. Työkaverit liikuttuvat nähdessään hänet, he kaikki ovat menettäneet läheisiä työtovereita.

Estlinen työntekijöitä syytetään onnettomuudesta, heiltä kysellään syitä ja syyllisiä, eivätkä he osaa vastata. Onnettomuuden jälkeen työpaikan henki on parantunut. Pikkuasioista ei kukaan viitsi riidellä. Lambertson tuntee, että Estline on hänelle tärkeä. Hänestä on hyvä olla töissä. Pian tilauspäällikkö Lambertsonin toimenkuva muutetaan markkinointisuunnittelijaksi.

Hän tutkii, kuinka onnettomuus vaikuttaa liiketoimiin. Hän haluaa, että Estlinen maine puhdistuu. Kuukausien kuluttua hän lukee kirjaa, jossa kerrotaan Estonialta pelastuneiden kokemuksista. Ensimmäistä kertaa hän tuntee myötätuntoa muita kohtaan. Hän ajattelee ihmisiä, jotka paleltuivat pelastuslautoille, miestä, joka roikkui pelastuslautan ulkopuolella tuntikausia naruun kietoutuneena. Hän toimi automaattisesti, laittoi silmälasit taskuunsa ja hyppäsi Estonialta veteen ensimmäisten joukossa.

Vesi ei tuntunut kylmältä, vaikka se oli jäätävää. Hänen kehonsa oli valmistautunut taisteluun adrenaliinilla. Hän kamppaili vedessä ehkä varttitunnin ennen kuin onnistui tarrautumaan pelastuslauttaan ja kampeamaan itsensä sinne. Lautalla hän kääriytyi kylmyydeltä suojaavaan hypotermia-asuun, vaikka samalla lautalla oli liettualainen mies, jolla oli pelkät alushousut ja pelastusliivit päällään.

Jälkeenpäin Lambertson ajattelee, että hän oli itsekäs. Yön tunteina hän todella oli itsekäs. Viking Linen Mariellalla hänet käärittiin huopiin. Matkustajat Mariellalla katsoivat uutisia, kuulivat viime hetken tietoja pelastuslautoista ja ihmiskohtaloista, mutta Lambertson katsoi huopiin kääriytyneenä aaltoja ja oli hiljaa. Keväällä Lambertson alkaa järjestää omaisten tukiyhdistyksen kanssa muistomatkaa.

Kesäkuussa hukkuneiden läheiset ja eloonjääneet matkaavat ensimmäisen kerran Mare Balticumilla Estonian uppoamispaikalle. Yöllä he laskevat kukkia veteen, jättävät jäähyväisiä ystäville ja omaisille. Kukat pyörivät vedessä, laivan valonheittimet luovat varjoja veteen.

Meri kimaltelee ja vie seppeleet ja kukkakimput mennessään, painaa ne yksitellen syvään veteen. Urban Lambertson suree yhdessä omaisten kanssa, mutta mitä enemmän hän suree, sitä onnellisempi hän on siitä, että hän itse jäi eloon. K ent Härstedt ja Sara Hedrenius tuodaan Maarianhaminan keskussairaalaan. Heidät on pelastettu ruumiiden keskeltä veden peittämältä, ylösalaisin käännetyltä pelastuslautalta, jolla he ovat viruneet tuntikausia ilman minkäänlaista tuulensuojaa.

Kent Härstedt pohtii pitkään, antaako hän haastattelun. Sitten hän päättää, että on hänen moraalinen velvollisuutensa kertoa, mitä onnettomuusyönä tapahtui. Härstedt rullaa pyörätuolinsa sairaalan tilapäiseen lehdistöhuoneeseen. Hänen eloonjäämiskertomustaan on kuuntelemassa vain kolme tai neljä toimittajaa.

Suurin osa toimittajista on kerääntynyt huoneen toiseen nurkkaan englantilaisen pelastuneen ympärille. Kent Härstedt on vuotias. Hän on ollut poliittisessa toiminnassa mukana jo vuosia ja on sujuva ja tottunut puhuja. Virossa hän oli konferenssissa, jossa käsiteltiin Baltian ja Pohjoismaiden yhteistyötä. Heitä oli matkalla 23 hengen seurue. Hän muistelee miellyttävää tunnelmaa Estonian karaokebaarissa.

Vaikka yö oli myrskyinen, ihmiset nauroivat. Kun hän oli päässyt kannelle, nuori rauhallinen nainen puhutteli häntä. Hän oli Sara Hedrenius, kaksikymmenvuotias ruotsalainen. He kättelivät ja päättivät toimia yhdessä. Yhdessä Kent ja Sara kiipesivät ylös laivan kylkeä, ja etsivät paikkaa, josta he voisivat hypätä mereen. Kylki oli liukas, ja he pitivät toisistaan kiinni ja sopivat, että syövät seuraavalla viikolla illallista Tukholmassa.

Vedessä jokin köysi takertui Kentin jalkaan ja veti häntä syvyyteen. Hän yritti rimpuilla irti, mutta se ei auttanut. Yhtäkkiä köysi irtosi, hän nousi veden pintaan. Hetken kuluttua hänen vierelleen ilmestyi ihminen. Päästyään pelastuslautalle he kietoutuivat toisiinsa pysyäkseen lämpiminä, Kent jatkaa kertomustansa.

Kolmen tunnin kuluttua ensimmäinen lautalla paleltui. Kent ja Sara näkivät, kuinka kuolevan ihmisen voimat ehtyvät. Hänen päänsä putoaa veteen, aallot lyövät hänen ylitseen, hän hourii, muuttuu kasvoiltaan vitivalkoiseksi ja korahtelee tiedottomana ennen kuin elämä jättää hänet lopullisesti. Muut hyppelivät ja huusivat pysyäkseen lämpiminä, mutta Kent ja Sara säästivät voimia. He haaveilivat kuumasta kaakaosta, lämpimistä peitteistä, halasivat toisiaan ja vakuuttivat, että he eivät kuole.

Kohta Sara ei muistanut enää, mikä Kentin nimi oli. Kent katseli ruumiita ympärillä, mutta hän ei jaksanut enää välittää. Hän ajaa pyörätuolillaan takaisin osastolle ja kuvittelee, että hänen tarinansa on yksi muiden joukossa.

Hän tulee huoneeseen, jonka hän jakaa Saran kanssa. He ovat samassa huoneessa, koska he ovat kohtalotovereita. Heille on tarjottu kriisiapua, mutta heistä tuntuu, että on parasta puhua keskenään. He täydentävät yön aikaisia tapahtumia ja sijoittavat irrallisia muistikuvia paikalleen. Pian sairaalaan tulee kymmeniä soittopyyntöjä. Kent Härstedt ei vielä tiedä, että Kentistä ja Sarasta on tullut Estonian kohupari.

He ovat ihmepelastuneet, tragedian keskellä on leimahtanut romanssi. Seuraavana päivänä heidät siirretään Huddingen sairaalaan Tukholmaan. Heidät viedään Arlandan lentokentältä takakautta, koska kenttä on täynnä toimittajia ja kuvaajia, jotka odottavat pariskuntaa saapuvaksi.

Sairaalaan haastattelupyyntöjä tulee päivittäin kymmeniä. Viikkolehdet, päivälehdet ja radio ja televisio haluavat haastatteluja. He saavat pikakirjeitä, sähkeitä, henkilökohtaisesti Kent Härstedtille tai Sara Hedreniukselle osoitettuja ruskeita ja valkoisia kirjekuoria. Heidät kutsutaan brittiläisen Big Big Awards Show -viihdeohjelmaan, jossa heille ojennettaisiin mitalit ja suklaarasiat viikon fantastisimmasta uroteosta. Ruotsalainen iltapäivälehti Expressen tarjoaa Kentille kruunua, jos hän kirjoittaa omakätisesti tarinansa ja poseeraa yhdessä Saran kanssa.

Ketään ei kiinnosta, että Saran poikaystävä käy katsomassa Saraa sairaalassa. Hän saa kymmeniä kirjeitä yksityishenkilöiltä, jotka toivottavat hänelle ja Estonian nuorelle parille voimaa. Kun hän lähtee sairaalasta, hän ei voi mennä minnekään ilman, että hänet tunnistetaan. Hänen ei anneta maksaa ravintoloissa, ei takseissa. Tuntemattomat ihmiset puristavat hänen kättään, halaavat häntä, pyytävät häneltä nimikirjoituksia.

Kapakassa hän tapaa miehen, joka vakuuttaa, että hän olisi toiminut laivalla juuri niin kuin Kent. Kent Härstedt ei anna yhtään haastattelua, mutta lehdet kirjoittavat hänestä siitä huolimatta. Hänen vanhemmilleen, opiskelukavereilleen ja työkavereilleen soitetaan. Hän ei saa rauhaa vanhempiensa kotona Helsingborgissa, mutta ei myöskään opiskelukaupungissaan Lundissa.

Kun hän palaa Lundiin, hän näkee kaupungin lehtikioskeissa iltapäivälehtien lööpit: Kent on taas kotona Lundissa. Lopulta hän kirjoittautuu tukholmalaiseen hotelliin väärällä nimellä. Hotellin henkilökunta lupaa suojella häntä.

Kent ja Sara ovat ripaus romantiikkaa ruotsalaisen maansurun keskellä. Heidän sopimaansa illallista odotetaan. Kent ja Sara syövät sen lopulta muutaman viikon kuluttua onnettomuudesta. Paikalla on kaksi toimittajaa, mutta uutinen leviää ympäri maailman. Kent Härstedt toivoo, että illallinen lopettaisi kohun. Hän haluaa levätä ja surra rauhassa. Hänen matkaseurueestaan 21 ihmistä jäi laivaan. Pian onnettomuuden jälkeen Kent Härstedt saa työpaikan ulkoministeriöstä, ja hänestä tulee poliittinen neuvonantaja.

Hänen ensimmäinen työtehtävänsä on järjestää Estonia-aiheinen tiedotustilaisuus, koska muuten toimittajat eivät anna hänelle työrauhaa. K rista ja Väinö Raba saapuvat Tallinnan terminaaliin yhdeksän aikaan aamulla.

He ovat kuulleet aamun radiouutisista, että Estonia on uponnut. Ensin he ajattelivat, että radiossa pilailtiin. Hiljaisina he ajavat Araveten kylästä Tallinnan laivaterminaaliin. Heidän vuotias poikansa Taavi on ollut jo puolitoista kuukautta Estonialla merenkulkuoppilaitoksen työharjoittelussa. Terminaalibaarin nurkassa Suomen television uutiset kertovat rauhanajan vakavimmasta merionnettomuudesta Euroopassa.

Virkailija kiinnittää seinään taas uuden nimen eloonjääneistä, mutta Taavin nimi ei ole tälläkään listalla. Väinö taluttaa Kristan baariin. Kun Väinö tulee takaisin kahvilaan, Krista katsoo miestään epäuskoisena. Taavi on pelastettu Isabellalle! Baari tarjoaa kaikille kierroksen. Kun Taavi palaa kotiin, hän huomaa olevansa kokemuksensa kanssa yksin. Viikonloppuisin hän käy kotikylässään, mutta kukaan ei kysy häneltä Estoniasta. Hän jatkaa ahkerasti opiskeluaan Tallinnassa ja valmistuu merenkulkuoppilaitoksesta kurssinsa parhaana.

O n aivan hiljaista. Veneen moottorit on juuri sammutettu, kellumme paikallamme kansainvälisellä merialueella Turun saariston eteläpuolella. Näkyy vain vettä ja pilviä. Utön majakka jää pohjoisen horisontin taakse. Sinne on matkaa noin 40 kilometriä. Tällä paikalla Itämeri kätkee jotain, jota olisi vaikea käsittää, vaikka katse läpäisisi aallot ja tunkeutuisi vesimassojen halki pohjaan.

Siellä, 80 metrin syvyydessä suoraan alapuolella, lepää matkustaja-autolautta Estonian hylky. Se on satojen ihmisten hauta. He menettivät henkensä syyskuisena yönä kaksikymmentä vuotta sitten, kun Itämeren aallot kasvoivat talon korkuisiksi ja upottivat Estonian. Kukaan ei ollut uskonut, että niin voisi käydä Itämerellä. Eivät edes ne, jotka ammatikseen varautuivat pahimpaan. Sellaiset kuin ylimerivartija Juho Ala-Lahti.

Hän oli ensimmäinen pintapelastaja, joka tuona yönä laskettiin helikopterista vaijerin varassa aaltoihin etsimään eloon jääneitä. Nyt Ala-Lahti seisoo Turun meripelastusyhdistyksen moottoriveneen takakannella ja katselee vettä vaitonaisena. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Ala-Lahti vierailee Estonian onnettomuuspaikalla kohtalokkaan yön jälkeen.

Ala-Lahti muistaa hetken, jolloin helikopterin ovi aukesi onnettomuuspaikan yllä, ja hän katsoi mereen. Oli sysipimeää, mutta valonheittimen keila paljasti lohduttoman näyn. Kerrostalon kokoiset aallot nousivat ja laskivat pimeydessä heitellen pelastuslauttoja ja -liivejä.

Myrskytuuli eteni jopa 23 metriä sekunnissa, helikopteri keikkui. Aallot olivat mäkiä, jotka tempoivat ihmisiä ylös harjalleen ja lähettivät sitten liukuun alas, kohti seuraavaa ylärinnettä. Nousut ja laskut olivat jyrkkiä, koska Itämeri on matala. Itämeren aalto on lyhyt ja terävä — hätään joutuneen kannalta pahin mahdollinen. Meren kouriin joutuneita pystyi pelastamaan ainoastaan helikopteri ja pintapelastaja. Silja Europa, Silja Symphony sekä Viking Linen Mariella ja Isabella olivat jo paikalla, mutta ne eivät voineet tehdä käytännössä mitään.

Mekaanikko vinssasi Ala-Lahden vaijerin varassa alas. Ala-Lahti toivoi, ettei törmäisi laivasta irronneeseen rojuun, jota aallot viskoivat. Mutta se oli tervettä pelkoa. Sellaista, joka paransi suorituskykyä. Ensimmäiseltä lautalta Ala-Lahti löysi muutaman laivan henkilökunnan jäsenen. He olivat väsyneitä ja läpimärkiä, mutta melko hyvässä kunnossa. Hän kiinnitti nostovaijerin ensimmäiseen pelastettavaan ja antoi merkin helikopteriin: Seuraava pelastuslautta oli tyhjä.

Ala-Lahti merkitsi käyneensä lautalla viiltämällä kattoa puukolla. Jotkin lautat kelluivat meressä ylösalaisin. Musta pohja kiilteli valonheittimen keilassa.

Tyhjät lautat pyörivät aallokossa kuin markan rahat, Ala-Lahti ajatteli. Monen lautan keskellä makasi vainajia. Ympärillä eloon jääneet välttivät katsomasta kuolleisiin. He olivat mykkiä kylmästä ja järkytyksestä. Monen omainen tai ystävä ei ollut selvinnyt edes ulos laivasta. Toiset hukkuivat tai paleltuivat hengiltä odottaessaan apua. Estonia on toiminut seuraavilla nimillä, varustamoilla ja reiteillä: Meyerin telakalla numerolla Liikennöinti jatkui edelleen Viking Linen alaisuudessa.

Alus myytiin vuonna suomalaiselle laivanvarustamo Effoalle mutta aikarahdattiin edelleen Rederi AB Slitelle käytettäväksi Viking Linen liikenteessä.

Alus nimettiin uudelleen Estoniaksi. Matkustaja-autolautta Estonia upposi Arvioitu saapumisaika Tukholmaan oli 9. Tämän vuoksi laiva kallistui aluksi noin 15 astetta ja pian sen jälkeen 30—40 astetta oikealle. Estonia lähetti hätäkutsuja kello 1.

Kallistuman vuoksi vettä tulvi sisään myös aaltojen rikkomista ovista ja ikkunoista kansilla 3—5, ja tämän jälkeen alusta ei olisi voitu enää pelastaa.

1 thoughts on “Turku estonia

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *